Tekisi mieli alkaa tekemään jotain isompaa, huivia lähinnä ajattelin, vironvillasta. Mutta kun pitäisi ensin keriä vyyhdiltä. Keriminen ei kuulu lempipuuhiini. Inspiraatiota odotellessa tuli näprättyä vähän pienenpiä juttuja, kuten kännykkäkoruja ystävänpäivää ajatellen.

Ja koristeltua muutama pyykkipoika, ihan muuten vaan.

Ja kun on tullut säästeltyä noita kissanruokien pahvilaatikkoja niin koristelin sitten muutaman pikkutavaroiden säilytystä varten.

Lääkäri on sanansa sanonut. Se on aiheuttanut alakuloa, surua ja pohdintaa. Mitä nyt, onko jotain muuta. En tiedä mitä tehdä. En voi jatkaa hoitoalalla yliherkän ihoni takia. Atooppinen ihoni reagoi erityisen helposti käsidesiin, kumihanskoihin, vaippoihin ja pesunesteeseen. Kaikki tärkeitä dementikkojen hoidossa. Mieleni on eksyksissä. Onko olemassa muka jotain muuta työtä. Enhän minä osaa muuta. Enhän voi tehdä enää edes alkuperäistä koulutustani vastaavaa (laborantti) työtä samoista syistä. Mitä nyt. Kaikki tämä on aiheuttanut jo pidempään jatkunutta blogihiljaisuutta ja käsillä tekemisen katoa, en vaan ole jaksanut enkä innostunut. Onneksi asioilla on taipumus järjestyä ja kun ovi sulkeutuu takana ikkuna aukeaa edessä. Jonkinsortin kutinaa tekemiseen tuli Ruiskaunokilta, yhden SNY-kierroksen snytettävältäni. Kiitos, et parempaan aikaan olisi voinnut minua muistaa.

Tiedä sitten tekeekö myrskyä vai mitä, sunnuntai-rauhasta ei ole tietoakaan. Rakkaat riiviöt ja teinimonsteri ovat toistensa kimpussa kuin sisällissodassa. Hyvä äiti tietysti rauhoittelisi ja keskustelisi tilanteen hallintaan mutta tämä äiti vain puistelee päätään, huutaa hetken kovemmalla volymilla ja pakenee sitten Alladinin aarrearkulle. Olen aikaisemminkin maininut siitä kuinka korujen teko on mieltä rauhoittavaa. Tätä kirjoittaessani on saatu aikaan välirauha, ilman äidin väliintuloa. Osaavathan nuo sopia asiat keskenäänkin, se on hyvä se.

Olen nyt päässyt sarjatyön makuun, tosin hieman pienempi sarja. Liimasin säkkikankaan korttipohjan päälle ja liimaharson avulla ystävänpäiväaiheisen kangastilkun. Takakannessa on sydän ja sisäpuolella runo. Pitää tehdä vielä toinenkin sarja.

Monta on kaunista.

monta on hyvää,

vain yksi on parasta

tunnetta syvää,

suuri on ihme

myötäelämisen taito,

sen omaa vain ystävä,

jonka sydän on aito

On tämä tekeminen alkanut vaarallisesti muistuttamaan sarjatyötä. Tein 18 karkkipussia, ihan muuten vaan. Onpahan tulijaispusseja ihan varastoon asti. On sitten valmiina lahjapussit nimppareiksi ja yms. Tässä 9, toiset yhdeksän ovat hyvin samannäköisiä.

Paperikeijun Jaanalla on uusi blogi ja Nappikappa jää historiaan. Blogissa on myös avajaisarvonnat ja kaupassa ale.

Monessa seuraamassani blogissa oli tehty Jehkottaren haasteeseen kukkaruukkukortteja. Haaste on jo ollut ja mennyt kuin myös valitettavasti haasteblogi on viimeisen haasteensa julkaissut. Näyttivät niin viehettäviltä ne kukkaiset kortit, että piti minunkin kokeileman.

Ja voi miten oli hauska tehdä. Minulla on ollut sellaisia aukollisia korttipohjia joita en oikein ole osannut käyttää, mutta näihin kukkaruukkukortteihin ne sopivat mainiosti.

Harmi, kun ei ole tullut hamstratuksi noita kukkia, kun yleensä niitä ei niin kovin montaa mene yhteen korttiin. Tässä jo mietin antaisiko askartelubudjetti myötä isomman kukkatilauksen tekoon vai pidättäytyisikö näissä tavallisimmissa korteissa.

Rauhallista Joulua kaikille lukijoille.

Tässä on tehty viimeisiä siivouksia aamutuimaan ahkeran apulaisen kera.

Pienen tuoksukaupan tilaus tulikin jo ennen joulua vaikka toisin luulin. Annoin itselleni luvan kokeilla huulirasvan tekemistä jos saan keittiön siivottua.

Netistä löytyy kyllä huulirasvojen teko-ohjeita mutta en tietenkään voinnut valmista ohjetta käyttää. Oikeasti syy käyttämöttömyyteen oli aineosapula. Voi-voi mitä kaikkea kivaa vielä pitää ostaakin, varsinkin kun kosmetiikkalaatuista mehiläisvahaa on vielä 996 g . Hinku kokeiluun oli kuitenkin niin suuri, että keittiön työtason siivouksen jälkeen äkkiä reseptin kehittelyyn. Tekemäni rasva tuntuu huulilla hyvältä ja maistuu...no, tota...huulirasvalta.

Resepti:

4 g (luomu) kylmäpuristettua kaakaovoita

2 g mehiläisvahaa

6 g risiiniöljyä

2 g kylmäpuristettua oliiviöljyä

5 tippaa karamellimakuöljyä

Seos alkaa jähmettyä välittömästi kuumavesihauteesta otettuna, saa olla tosi nopeana että kerkeää hylsyihin laittamaan. Tämä määrä riitti 3,5 hylsyyn. Makuöljyä olisi voinnut olla enemmän, nyt ilmeisesti oliiviöljyn maku tulee läpi. Pakastinkovetuksen jälkeen huoneenlämmössä huomasin että seos on hiukan liian pehmeää hylsyyn, sopii paremmin "sormihuulirasvaksi".

snynä, Elämää-blogin Riikkikselle. Tässä kuvasarja mitä laitoin. Ekassa paketissa mentiin Revontuli-aiheella. Revontuli-huivi, lankaa Revontuli-myyntinimikkeellä ja ihanaa Solan Voiman Revontuli-saippuaa ja Riikkiksen toiveen mukaiset pitsiaddit.

Seuraavalla kerralla laitoin bambu-puuvillalankaa, josta tuli mieleen kaakao ja kaakaosta metsäretki. Metsäretkellä pitää suojata päätä, joten omatekemänä lähti kalorimetri. Flexipuikot on mielestäni niin hauska keksintö, että pitihän sellaisetkin vielä mukaan laittaa.

Kolmas lähetys oli jalka-asiaa. Jossulta saamallani ohjeella tehdyt tossut Riikkikselle ja huovutetut Hemulle. Sukkalankana oli Katiaa. Ja sukista kun oli kyse mukaan meni parsinsieni ja Sock stoppia (jota muuten sain minäkin omalta snyltäni erivärisenä) ja Hemulle lakua.

Marraskuun lopulla laitoin vielä joulukalenterit äidille ja pojalle, Minna Immosen ja Partiolaisten. Varsinainen paljastuspaketti sisäsi sitten itsetehtynä tildaisen käsityöpussin ja saippuaa. Kehitysvammaisten työyksikössä tehtyjä kynttilöitä joulun henkeä tuomaan kuin myös Tonttukarkkeja saamaan suun makeaksi. Lankana lähetyksessä oli aloe veralla käsiteltyä puuvillalankaa (Catania Aloe Vera).

Oli mukava herätä tänään ilman kuumetta ja toistaiseksi ainakin tuntuu siltä ettei kuume nousekaan. Jäljellä on päätä halkaiseva yskä ja kamala nuha. Johan tässä kolme päivää menikin kuumehoureisena. Lapset ovat todistuksia hakemassa, tulossa todennäköisesti kaksi hyvin iloista naamaa ja kaksi vähemmän iloista, saas nähdä. Tulee ihan hyvä muistutus kahdelle, että kannattaisi niitä koulukirjoja edes avata  edes joskus.

Minähän en mitään rokotuksia tarvitse kun en kerta flunssiin sairastu. Näin uhittelin kuukausi sitten. Nyt sitten onkin kuumetta 39 ja muutenkin olo sen mukainen, oireet täsmäävät nasunuhaan. Jonkin verran havannointikykyä kuitenkin on jäljellä sillä jo eilen tullut pakettikortti kummitteli sen verran suureen ääneen, että oli pakko lahjoa poikanen postiin. Minun ihanainen sny, hän jolla on pettämätön värisilmä, laittoi paljastuspaketin. Ystäväni oli Mustalanka. Minun onnekseni Puro huopui enemmän kuin odotit sillä lapaset ovat käsiini sopivat ja kaikin puolin ihanat. Ja vähänkö tykkään resoreista. Tällä kertaa snyn lähettämä lanka on tuttua, harvemmin vain olen raaskinut ostaa. Toivottavasti karkeista jää itsellekin muutama, poikanen halusi hakupalkat heti just nyt. Minulla on pää niin tukossa, että ei maistu eikä tuoksu mikään. Snyn käsinkirjoitetut kirjeet ovat ilahduttaneet suuresti, niistä tulee niin mukavan henkilökohtainen olo vaikkei blogimaailman ulkopuolella tuntisikaan. Olen kovasti pitänyt tästäkin sny-kierroksesta, olen saannut niin mukavia paketteja, kiitos sinulle Mustalanka.

Toinen pojista teki koulussa pajusta, rautalangasta ja juuttinarusta aivan ihanan poron. Myös meidän kissa-pienen mielestä. Poron pää kärsi Pinokkio-oireesta Ellun toimesta. Poro on vielä pelastettavissa toisin kuin huovutettu tonttu, joka on aivan palasina tämän suuren metsästäjän jälkeen.

Tänä vuonna olen tehnyt joulukortteja enemmän kuin koskaan ja ottanut kuvia vähemmän. Eniten olen tehnyt 3D-CD-kortteja ilman sen kummempia jippoja, kuva, cd kulmatarrat ja hyvän joulun toivotus, siinä se.  Muutamasta kortista on kuitenkin kuva.

Tein ystäväni snytettävälle muutaman silmukkamerkin ja piti keksiä vähän jotain erikoisempaa. Hän on jo paljastautunut joten tämmöisiä tuli tehtyä useampikin. Näitä kortteja on lähtenyt maailmalle jo muutama muukin.

Olen itsekin laittanut jo viimeisen paketin ja oma snyni kommenteissa kertoi laittaneeseen paketin tulemaan. Oikeastaan alkoi jänskättämään, sillä yhtään en ole arvuutellut snyn henkilöllisyyttä, menis pieleen kumminkin. Varmaan jo huomenna tiedän.

Itellan pakettiseurannan mukaan Jouluisen aarrevaihdon pakettini on luovutettu vastaanottajalle viime torstaina niin tohdin paljastaa mitä laitoin.

Kahdenlaista sukkalankaa, Solan voiman saippuaa, käsinmaalattu akvarellikortti (taiteilija Kaisu Ratilaisen käsialaa), Sock stoppia ja resorilankaa, kilo karkkia ja valmistonttu sekä Elfinistä pidennetuillä silmukoilla tehty kaulahuivi. Jippona huivissa on helmin koristeltu kiristysnyöri. Saajana oli "Hulluus" luovahulluus-blogista.

Minulla oli onni ja ilo osallistua Solan Voiman Chrissen ohjaamalle saippuakurssille, Marttojen järjestämänä. Sain oppia kuinka sitä saippuaa ihan oikeasti tehdään. Helpotuksekseni huomasin, etten sitä ole väärin tähänkään saakka tehnyt ja edelliskertaisen saippuaeräni halkeilun syykin selvisi.

Me Martat jakauduimme kahteen ryhmään, toinen teki havumetsä-saippuaa (tuoksuna mm mäntyä ja katajaa, lisämausteena kuusenkerkkiä) ja toisen ryhmän saippuassa oli kukkaiset tuoksut (mm citronellaa ja ruusubegoniaa). Rasvoina havumetsässä oli kookosta ja tavallista rypsöljyä, kukkaistuoksussa väristä tuli upean kirkkaan keltainen luomu(kymäpuristettu)-rypsiöljyn ansiosta.

Ja Martoista kun on kyse kaikki saivat tasapuolisesti molempia saippuoita. Minun osuus oli kaksi maitotölkkiä ja yksi pakasterasia. Toissapäivänä tehtiin massat ja tänä aamuna otin muotista pois, leikkuuveitsi ja piparimuotit aseena syntyi hyvältä tuoksuvia kauniita saippuoita. Taustalla näkyy muottien ylijäämäpaloja, joista on tarkoitus muovailla  narusaippuoita. Massa on tällä hetkellä vielä muotoiltavan pehmeää.

Aina toisinaan on saatava ajatukset irti ja rauhoitettava pää. Itselläni toimii korujen värkkäys sellaisena terapiana. Pieneen piperrykseen kun on keskityttävä täysillä. Ihan ei yksi setti riittänyt eilen illalla ylikierrosten tasaamiseen.

Eilen tuli Nora Roberts-elokuva. Takuuvarmasti onnellinen loppu-elokuva, pakko katsoa akuutimpaan romantiikannälkään. Nätisti juoksi snyltä saatu lanka telkkarineuleena, pipo valmistui ja ekaa lapastakin mukavasti.

Tänä aamuna kokeilin sitten ensimmäistä kertaa massailua, Fimoa. Vielä ei oikein osaa sanoa mitään. Varsinaisesti en yrittänyt mitään erikoista, totuttelin sormiani massaan. Hankalaa on. En kyllä oikeasti tajua kuinka on mahdollista tehdä esimerkiksi 1:12 kokoinen hammasharja. Minulla kun ei kääretorttukaan näytä kääretortulta.

Parhaillaan on karjalanpiirakat uunissa, jospa ne näyttäisivät sitten oikeammilta. Olen vain miettinyt millä ihmeellä saan mikrohelmet riisipuuroksi ilman että näyttää liimaklöntiltä. Taidan sutia maalia.

Jos sai torstaina sny-paketti kehräämään niin perjantaina vasta superyllätys tulikin, kotiovelle asti hyvin tutun tyttären saattamana. Hölmistyneenä siinä ovella olin enkä tajunut kyllä yhtikäs mitään. Ensimmäinen ajatus oli, että olen voittanut jossain herkkukoriarvonnassa päävoiton. Siinäkin vaiheessa kun luin korttia ei mennyt ihan jakeluun. Ja voi pyhä jysäys, aarrevaihdon ystäväni oli tosielämänkin ystävä. Villavaarasta Esikolta sain semmosen aarrevaihdon, ettei oikeastaan löydy edes sanoja kiittää.

Kori sisälsi herkkuja koko  sakille, juoma tosin vain äidille :). Keskellä kuvaa on aarrevaihdon yllätysmomentti. Olihan se kääritty lahjapaperiin ja ilmeisesti oli tarkoitus avata vasta jouluna, mutta leikisti minä unohdin, että piti malttaa.  Roikkuva itämaishenkinen tuikkulyhty. Sehän on siis valmistettukin juuri meidän kotia ajatellen.

Ja sitten ne parhaat palat. Oikeasti, ei sanoja, täydellistä. Kiitos.

Aivan passelit käsiini, peukkukin on just eikä melkein. Yleensä nimittäin lapasten peukut on aivan liian isoja minun kätösiini.

Ihan aluksi anteeksi sny kun postaan myöhässä. Paketin sain jo toissapäivänä. Kuntamme joulunavaus oli eilen ja kuulun erääseen yhdistykseen, jolla on paljon valmisteluja tehtävänä joulunavausta varten. Torstai meni yömyöhälle ja eilinen päivä joulunavauksessa. Ihan rättipoikkipinoon-olo illalla. Tänään pitkästä aikaa hyvinnukutun yön jälkeen jaksaa taas tietokoneellakin istua.

Odottelin tuossa kameran akun latautumista enkä sitten malttanut antaa lankojen olla. Dropsin Karisma on minulle uusi tuttavuus ja näin ensi kokemuksella täytyy sanoa, että kyllä on miellyttävä lanka neuloa, soljuu hyvin puikoilla, ei halkeile ja on pehmeää. Ja värit on ihan nappiin. Lisäksi paketissa oli Sock stoppia, jota en ole vielä kokeillut. Tutustunut kyllä, sillä aarrevaihdon parilleni on sitä lähdössä :). Ja kynttilät, hopeinen bling-bling ei kuvassa loista kuten oikeasti, en raaski kyllä polttaa. Aivan ihana paketti, kiitos sny.

Edellispaketin Jannetkin on puikoilla, teini halusi siililapaset. Mutta nyt on toinen pitkä puikko hävinyt kuin tuhka tuuleen, ei löydy sitten mistään. Sen siitä saa kun on huushollin joka nurkka täynnä keskeneräisiä.

Pientä näpräystä, johon kului yllättävän kauan aikaa. Oli sellainen sisäinen pakko tehdä edes jotain. Ilmassa on ideapulaa. Olen kierrellyt tutuissa blogeissa ja etsinyt uusia. Mutta mikään ei tunnu inspiroivan. Kaikkea kaunista ja mukavaa olen kierroksellani nähnyt mutta omaa innostusta ei vaan löydy. Jään odottamaan kuningasideaa.

En malta olla postaamatta toista kertaa. Joensuun käsityömessuilla näin vanhasta laudasta tehdyt kehykset ikkunalaudalla. Siinä oli sitten ikkkunasta riippuen erilaisia koristuksia. Ne oli hienoja. Tiukan budjetin kanssa kun olin liikkeellä en raaskinut sellaista ostaa. Ja kyllä harmitti jälkeenpäin.

Harmittelin sitä tuttavien kanssa ja yksi heistä lupasi tehdä minulle lohdutukseksi kehyksen. Pienen sellaisen, tällä on kokoa noin 20 cm x 25 cm kun ne alkuperäiset olivat varmaan metrin kanttiinsa tai ainaskin melkein. No kuiteskii. Tonttu on fanttilankaa ja huovutusvillaa, hiukset on hamppukuitua. Kuvasta huomasin, että pitää vielä muutama pisto neulailla käsivarteen. Kuusireki ja tonttu on vain kevyesti kiinnitetty, että saan joulun jälkeen vaihtaa vaikka pääsiäistipuja ja keväämmällä kukkia ja perhosia, niin, paitsi jos joku ihana tekis mulle lisää kehyksiä :).