On tuo sukanteko jäännyt minulta lapsipuolen asemaan vaikka se kantapääkin sujuisi ihan hyvin. Oikeastaan syy on siinä, että äitini on huolehtinut aina minun ja lasten sukkatilanteesta. Nytkin sain taas vankan pinon uusia sukkia. Tässä osa niistä kolmannen tekemäni minirevontulen (kaksi kaavion mittaa) päällä. Vironvilla ei pettänyt tälläkään kerralla, värit ovat ihanat.Tilasin juuri Tetriltä indigoa, Villavaaran komeat maisemat odottavat värjäreitään vielä tälle kesälle :).
Löysin tässä muutama päivä sitten blogin Tintin luomuksia ja sieltä kekkasin kivan tiskirättimallin. En tosin tiskirättiä tehnyt vaan pannunaluskokeilun. Käytin harjoitteluun kokenillivärjättyä villalankaa, sitä pilalle mennyttä. Minulla oli sidoslanka liian tiukalla vyyhden päällä eikä väri sitten päässyt vaikuttamaan sen alle. Siitä nuo harmaat pilkut. Mutta malli on hauska, vois saada kivan kesähatunkin kun jättäisi muutaman "lohkon" neulomatta. Ohje löytyy Tintin blogista.
Liimanäppi-innostus on palanut tämän naisen elämään. Nyt on hyvä olla, jo tässä surussa, murheessa ja itsesäälissä tuli pyöriskeltyäkin. Auttoi kun juttelin 97-vuotiaan omassa kodissaan asuvan rouvan kanssa. Tapasimme ikävissä merkeissä mutta voi miten paljon elämänviisautta sainkaan häneltä. Hän osasi suhteuttaa ja auttoi minua katsomaan elämää vähän laajemmasti ja pidemmällä aikavälillä. Kyllä se niin on, että vanhuksissa asuu viisaus.
Mutta liimanäppeilyn tuloksena tein sydänystävälleni myöhästyneen 25 vee (tai jotain sinne päin :)) synttärilahjan. Tämä boxi majailee nyt Villavaarassa.
Vielä on liima paikoin märkää. Minä olen noissa boxeissa liimanut tavarat kiinni, kestävät sitten paremmin pyörittelyn ja tutkiskelun. Tässä muuten yksi harmistusta aiheuttanut, juhannuksena kävi autolle näin, en kyllä itse ajanut, en ollut edes mukana, luvatta ottivat per...e.
Ajatelkaas, kuskille tuli naarmu käsivarteen ja juuri ja juuri silmin havaittava mustelma poskeen.
On tässä ollut huolta ja murhetta enempi kuin oikein jaksaisi kantaa. Blogi on ollut heitteillä vaan eipä sitä ole ollut blogattavaakaan. Onneksi asioilla on taipumus järjestyä ja nyt näyttääkin aivan valoisalta. Muuttolaatikoiden purku ei tosin ole ajatellussa aikataulussa mutta kerkeehän nuo talvivaatteet ja siivousvälineet myöhemminkin. Askartelutavarat ovat pääsääntöisesti löytyneet ja sitä paitsi, kyllä sitä voi hieman kuntoilla hyppimällä laatikoiden yli . Tänään, sillä ajalla kun oli tarkoitus tavaroita paikoilleen laittaa, tein muutaman kortin. Ihan on ikävä ollut liimaa ja saksia, langoista ja puikoista puhumattakaan. Jäi Kolin KIP-päivä ihan väsymyksen takia käymättä.Se harmittaa.
Se on sitten tällä kertaa ohi, salaisuus. Ihastuttavien pakettien lähettäjäksi paljastui Appelsiini Naukuvista Lankakeristä. Viimeinen lähetys oli edellistensä kaltainen, ihastuttava. Kiitos sinulle ei enää salainen ompeluystävä. Kesäkuun puolessa välissä alkaa loooomaaaa ja loppuu tämä jäniksen selässä juoksu, muuttokin pitäisi olla silloin jo sillä mallilla, että viimeisiä tauluja laiteltaisiin seinille, toivottavasti. Odotan niin, että saan istahtaa tuolille ja tehdä jotain käsilläni. Tai siis edes hetken istua aloillani .
Näin ihanaa ruskea-turkoosia kangasta (monta metriä) sain ja uusimman SK:n iloisen kortin kera. Isot kiitokset Appelsiini.
Oma Soytettavani saanee paljastuslähetyksen vasta tänään tai huomenna, joten siitä sitten vasta ensi kuussa. Nettipimento kun alkaa viikonlopun aikana.
Kiitos SOY lähetyksestä. Nuppineulat tarpeeseen, muut ilokseni. "Napit" ovat aivan huimia. Ne kyllä menevät visusti talteen odottomaan juuri sitä oikeaa käyttötarkoitusta. En tosin pääse eroon ajatuksesta keskiaikaisesta room boxista, jossa ne olisivat seinällä olevia soihtuja. En olisi minäkään osanut päättää kummat ovat kivempiä, hopean vai kullan väriset. Kiitos vielä kerran, ihana lähetys.
Sain jo eilen SOYltä jälleen kaunista kangasta ja nappipohjia. Noita pohjia en ole ennen kokeillutkaan, alkoi helmisormia syyhyttämään. Kankaalle varasin jo heti käyttötarkoituksen. Kouluvuotemme lähenee loppua ja palaamme tylsään tavalliseen kerrostaloasumiseen. Siellä on ikkunallinen väliovi johon heti tuota kangasta ajattelin. Vihaan muuttamista mutta halusin silti viettää vuoden koulussa, haikein mielin tulen tämän kodin jättämään.Mutta aika kaikella ja kaikki aikanaan. Ensimmäiset pikkuautokuormat on jo viety uuteen asuntoon ja verhojakaan en kerkeä ommella ennen kesälomaa. Mutta kiitos SOY, tulen muistamaan sinua joka kerran kun astun uuden kodin ovesta sisään.
Piti sitten kokeilla jotain uutta, skräppimateriaalivaihtoa. Tai miten sen uutuuden nyt ottaa, samoja matskuja minä käytän korteissa ja decoissa,kin mutta uusien ideoiden kannalta uutta kyllä. Sain parikseni Hempan. Ja sain kuin sainkin uusia ideoita. Ovat muuten hauskoja nuo metallikiekurat ja napit. Metallitageja en ole ennen nähnytkään, tosi kivoja. Kiitos Hemppa lähetyksestä.
Minä laitoin, (oletan, että on jo perillä kun muutkin samana päivänä lähetyt ovat olleet,) tämännäköistä.
SOY laittoi kommentteihin, että on pakettia tulossa, odotan mielihyvällä.
on ollut yksi parhaista vaihdoista missä olen ollut mukana. Minä olen saanut huimasti uusia ideoita ja innostavia materiaaleja Eikulta. Eikku on bloginsa perusteella oikea monitaituri ja erityisesti huiveja olen ihaillut lähes kateellisina. Kortit ovat olleet minun silmilleni ihastuttavia eikä vähiten sen takia, että ovat tyyliltään aivan erilaisia verrattuna omiini. Kertakaikkisen hienoja. Kuten tämän viimeisenkin lähetyksen kortti. Täytyy vielä kertoa, että tyttöjen valitessa kaverisynttärikorttia he halusivat Eikun tekemän ei äidin.
Villavaaran Esikko on kiitettävästi pitänyt huolen, että minulla riittää vironvillaa. Tämä sateenkaarenvärinen ei valitettavasti riittänyt kuin kahteen kaavioon, mutta oikein näppärän kokoinen kaulalle. Ja värit ovat ihan minua. Seuraavan Revontulen teen punasävyisestä :), olen koukussa malliin.
Nämä ovat sitten koukkukokeilun tulosta, käyttötarkoitus vielä hyvin epäselvä.
Minun espanjantaitoni on olematon mutta tarkoittaneekohan jotain kiitos kumppanuudesta, joten laitanpa eteenpäin Minskulle, hänellehän minä olen laittanut omat korttiystävälähetykseni.Minsku on kiittänyt saamistaan lähetyksistä aina niin kauniisti ja välittömästi, että se on saanut minut väkisinkin hyvälle mielelle. Ja hän tekee sitäpaitsi sieviä kortteja.
SOY:lle kanssa. Hän on erityisen huomaavainen ensimmäisen lähetyksen perusteella.
Langattarien neuletapaamiset ovat aina antoisia. Eilinen tapaaminen oli erityisen antoisa näpertelijäluonteelleni. Saimme vieraaksemme sukkahousugurun. Hänen ohjauksessaan valmistui sudenkorento ja saimme paljon vinkkejä mm perhosen ja erilaisten kukkien tekemiseen. Joutsenen teosta voin vain haaveilla. Harmi, ettei mukanani ollut kameraa. Mutta eilen illalla tehdyn lisäksi minun oli pakko näpertää aamutuimaan kaveri. Sudenkorennot likaisella keväthangella.
Ohutta rautalankaa ja thaimaalaista sukkahousua, joka ei oikeasti ole sukkahousut, vaan sellaista "pötkyä".
Vihdoin viimein sain pingotettua Revontulihuivin. Ihan ok tuli, virheitä löytyy jne mutta ens kerralla sitten huomioin myös etu- ja takakautta neulomiset. Tämä on harjoituskappale. Niin ja kaikenlisäksi tein kolmosen pyöröllä, joten koko on malliaan huomattavasti pienempi.
Prototyyppi on myös tamä pyörätuolissa pidettävä pontso, takaa lyhyempi. Laaja kaula-aukko pukemisen helpottamiseksi, kauluksessa napit. Vien tänään koekäyttöön niin näkee toimiiko koko viritelmä. Ja luntahan meillä piisaa vielä oikein urakalla. Kade olen lukiessani krookuksien kukkimisesta. Minulle riittäisi jo talvenpito.
Anutiina ilahdutti minua sinisävyisellä arvontavoitolla. Kaunis kiitos, tuli yllätyksenä decoarvonnasta. Kuva linkissä.
Korttiystäväni Eikku toteutti toiveeni leimakuvista 150 %:sti, lisäksi tuli monen monta bling-bling paksua paperia ja angel-riipus. Kiitos. Parasta kaikesta oli kuitenkin kortti. Kukaan ei kertakaikkiaan voi vastustaa noita pupuja.
Sannan kanssa vaihdettiin muutama atc aiheella kevät. Ylempänä Sannan ihanan raikkaat keväiset kortit alla minun tekoset.
Oma korttiystävälähetykseni Minskulle näytti tältä
Revontulihuivi on vienyt kaiken ajan, nyt on pingotusta vailla valmiina. Hyvä minä. Pari decoa kuitenkin jatkoi matkaansa mennäviikolla vai oliko jo sitä edellisellä, ja vanhusten kanssa istutettiin pääsiäisruohoa värimultaan. Odottelen, että itää ja otan sitten kuvan vanhusten koristelemista lasipurkeista.
Vähän yli 100 kerrosta on nyt oikeassa Revontulessa. Ennen kuin uskalsin sen varsinaisesti aloittaa, piti minun vähän harjoitella, lähinnä sitä pysynkö oikeissa silmukkamäärissä. Tässä harjoituksessa nurja kerroskin on oikeaa, Elfiniä. Lopetin, kun näytti siltä, että kyllä ne silmukat kurissa pysyy. Tuli sitten "revontuli"keeppi pienimmälle.
Muistattehan vielä Anna hyvän kiertää. Ihan ei vuotta mennyt, kun sain ensimmäisen paketin tehtyä, toinen vielä odottaa sitä ideaa. Mutta Tuulille piti laittaa ehdottomasti jotain sinistä, tein koruja.
Korut laitoin Paolasta virkattuun pussiin, ai ja vähänkö tykkään pinnasta. Muistaakseni Novitassa oli (oli se Novita kesä 2009 malli 2) ohje pannulappuun (tai pata :))tällä jännällä tavalla virkkaamiseen. Tulee kyllä jämäkkää ja joustavaa pintaa. Vetoketjun ompelussa on vielä opettelua mutta kyllä sen pitäisi kiinni pysyä.
Ja tietenkii kortti. Se on tehty Korttiystäväkierroksen luonnoksella.
Tuon pussukan virkkaustavalla täytyy tehdä vielä jotain muutakin, on se niin hauskaa virkattavaa. Revontulihuivi on edennyt kerrokselle 86, nyt kyllä jo vähän puuduttaa. Saas nähdä tuliko sittenkin ikuisuusprojekti...
Anna hyvän kiertää on vielä yksi saaja vajeessa. Nyt siis ainutlaatuinen tilaisuus saada ennen heinäkuu 2009 loppua jotain pientä itsetehtyä jatkamalla hyvän kierrättämistä. Minun niin tekis mieli osallistua toisenkin kerran mutta tämä vaje vielä hiertää kivenä kengässä.
SOYkin on ottanut yhteyttä, jotain kivaa ja jännää on tiedossa pariksi kuukaudeksi.
Minä oon kuulkaas nyt innostunut opettelemaan kaavion lukua. Kauan himoitsemani Revontuli on puikoilla. Sen tähden tämä setti jäi kesken, kaulaliinaan pitäisi vielä neuloa toinen Stripe-kerä. Kait sen kerkee ennen lumen sulamisia Minä meen takas opettelemaan...Setin alla on muuten äitini virkkaama liina. Joo ja lapasissa on peukalokiila, ekat ikinä kiilalliset, myssy on variaatio hyrräbaskerista.
Tämä on kolmas yritys postata. Olen jo tuohduksissa, kokeilen kategoriavaihtoa vain yhteen.
Olen saanut Merviltä Leikkaan-blogista kaikki upeat salaisen atc-ystäväringin kortit. Upeat yksityiskohtaiset kauniit ja puhuttelevat, kiitos isosti. Paljastuskortissa oli omakuva, (tuntui mukavan henkilökohtaiselta) joten sitä en julkaise.
. Tänään, sillä ajalla kun oli tarkoitus tavaroita paikoilleen laittaa, tein muutaman kortin. Ihan on ikävä ollut liimaa ja saksia, langoista ja puikoista puhumattakaan. Jäi Kolin KIP-päivä ihan väsymyksen takia käymättä.
.
