Lääkäri on sanansa sanonut. Se on aiheuttanut alakuloa, surua ja pohdintaa. Mitä nyt, onko jotain muuta. En tiedä mitä tehdä. En voi jatkaa hoitoalalla yliherkän ihoni takia. Atooppinen ihoni reagoi erityisen helposti käsidesiin, kumihanskoihin, vaippoihin ja pesunesteeseen. Kaikki tärkeitä dementikkojen hoidossa. Mieleni on eksyksissä. Onko olemassa muka jotain muuta työtä. Enhän minä osaa muuta. Enhän voi tehdä enää edes alkuperäistä koulutustani vastaavaa (laborantti) työtä samoista syistä. Mitä nyt. Kaikki tämä on aiheuttanut jo pidempään jatkunutta blogihiljaisuutta ja käsillä tekemisen katoa, en vaan ole jaksanut enkä innostunut. Onneksi asioilla on taipumus järjestyä ja kun ovi sulkeutuu takana ikkuna aukeaa edessä. Jonkinsortin kutinaa tekemiseen tuli Ruiskaunokilta, yhden SNY-kierroksen snytettävältäni. Kiitos, et parempaan aikaan olisi voinnut minua muistaa.

 

1264658775_img-d41d8cd98f00b204e9800998e