Olin jo aivan varma, että postipoika on hukanut SJY:n muistamisen. Ja olikin, naapurin postilaatikkoon. Alakerran rouva sitten tänä aamuna hoiti postin työn loppuun ja kiikutti kirjeen minulle. Kaunis kirje, jonka vauhdilla repäisin auki tytärten vahtiessa. Seiskavee huokaisi ihastuneena: Oiih. Se kertookin kaiken. Katsokaapa, miten SJY muisti minua.

1119125.jpg

Erityisesti mieltäni lämmitti tuo rasia, itse tehty. Olen aina pitänyt erityisesti itse tehdyistä. Kiitos sinulle SJY, kuka sitten lienetkin. Postileimasta ei saanut mitään selvää, yritin suurennuslasinkin kanssa. En minä mikään utelias ole mutta...