Joulun alla saamastani lahjalankakassista Hopeanhohtoinen siniharmaa mohair kuiskaili lempeästi haluten huiviksi. Aloitin salomoneilla, ei hyvä. Aloitin ainaoikein kolmiohuivia, ei hyvä. Helmineuleena, ei hyvä ja kolmannen kerran purkuun. Sitten se iski. Pidennetyt silmukat, ne on pakko opetella. Siihen tämä lanka oli tarkoitettu. Kuva ei tee oikeutta unelmankevyelle herkälle huiville. Tämä huivi olisi pitänyt kuvata viehkeässä tuulessa auringonvalossa. Mutta minkäs teet, pimeää aamusta iltaan ja mitä-lie-ämmiä sataa taivaalta. Vähän tuossa jäljessä on opettelun makua ja näköä, ei haittaa, tästä tuli ihana. Pingotus sitten parantaa paljon.

1158577.jpg