Käsityöelämäni ajan minulla on ollut kaksi luurankoa. Kerrottakoon ensin, että innostun aina kaikesta uudesta ja haluan kokeilla kaikkea kaikin tavoin, paitsi kirjoneuletta. Siis sellaista kirjoneuletta missä on miljoona lankaa kuljetettavana ja tulee joku ihan oikea kuva. Toinen koliseva luuranko on ollut sukat. Uskokaa tai älkää perussukat. Eilen käsityöpiirissämme otin härkää sarvista, siis opettajan lahjomalla, kantapään tekoon. Opettajaraukkani joutuin sananmukaisesti vääntämään kantapään rautalangasta silmukka silmukalta. Kiitos suuri, sinulle opettajani.

Vähäks tää nyt on onnellinen. Saanko esitellä, suomalais-ugrilaisella kantapäällä perussukka virheineen päivineen.

1065484.jpg

Siis tälle ei tehdä paria, tätä ei päätellä, eikä käytetä. Tämä kehystetään kultakehyksiin ja laitetaan olohuoneen seinälle muistuttamaan tärkeistä asioista.

MIKÄÄN EI OLE MAHDOTONTA!
ESTEET ON TEHTY VOITETTAVAKSI!
MINÄ OSAAN JA VOIN, JOS VAIN TARPEEKSI HALUAN!


ps. seuraavaksi ajattelin tehdä hevospuseron tyttärelle.....................hah-hah-hah, ja sen kun näkis.


Taannoin Julia voitti blogiarpajaisissani ja tälläinen paketti hänelle lähti. Se sisälsi pari kerää lankaa, Cocosta ja paljettilankaa (tää on tosi hauska efektilanka), suklaata, askartelupapereita, puutarroja, korttipohjia, kiiltokuvia, parinlaisia helmiä, olkienkeli ja kuviosakset.

1065516.jpg

Lohdutuspalkintokin lähti matkaan tänään ja kuva tulee, kunhan paketti on perillä.