Nämä kirjanmerkin osaset eivät nyt ihan varsinaisesti ole hillottuna. Ne nyt vaan on pölyyntyneet laatikon pohjalla kultaisen värinsä vuoksi.
Lisäsin sitten itselleni vähän haastetta (niinkuin ÄHHissä ei olisi tarpeeksi). Niitä kalliita, ihania, en ikinä raaski käyttää-korttikoristeita, on ihan oikeasti käytettävä. Eli jos syntyy koru on tultava korttikin. Tuon kukan keskustakoristeita mulla on vielä :)))), yhden raaskin käyttää.
Tänä aamuna sain kuulla isoisäni viimeisen elossa olevan veljen nukkuneen pois 85-vuotiaana vaimonsa saatellessa kuolinvuoteella. Surukortti siis ja kauan tallessa pidetty valmiiksi stanssattu 3D ja metallihohtokartonki.
Minä en oikeasti tajua miksi olen hillonut tätä turkoosiristiä (vaikka luulenkin että on howliittia), koska se ei ole mikään älykallis ja sitä on saatavilla. Parissa korussa aikaisemmin olen jo samanmoista käyttänyt. Olisko suuri koko ja symbolinen merkitys lisäneet säilöntäaikaa.
Kommentit