Uusi blogi löytyy myös blogilistalta.

Tervetuloa silmäilemään uutta blogia joka vielä muotoaan hakee, blogger outo vielä mutta vuodatus ei saannut minua enää vakuuttuneeksi toimintavarmuudesta.

Pääsin sitten oikealle uunillekin, emaloimaan. Tykkään hommasta ja kovasti.

Emalointia varten tosin piti rakennella hitaan jäähdytyksen "koppi" ja koska emalit olivat taivaanikuisen vanhoja myös pyöräytin vuolukivestä huhmareen.

Vuolukivestä saa muuten näppärästi tehtyä riipuksiakin. Näihin kaiversin riimuja ja laitoin lakan päälle estämään naarmuuntumista.

Uusien juttujen tekeminen on kivaa, mutta välillä on mielelle tasapainottavaa tehdä jotain tuttua ja turvallista, kuten helmitöitä. Helmiä memory wireen ja daisy chainia.

Ja kortteja, tutuntyylisiä.

Lusikkakorujen tekemistäkin kokeilin, vähän eri tavalla kuin yleensä olen nähnyt. Pintaa en kiillottanut vaan hiekkapuhalsin ja laitoin metallilakan päälle.

Yksi ehdottomasti tämän talven huippujutuista on ollut kultauksen opettelu, jees, siinä on sitä jotain.

Palelevaa sorttia kun olen niin kaivelin muistini syövereistä salomoninsolmun.

On sitä itsetutkisteluakin harjoitettu pimeinä iltoina, omakuva kierrätysmetallista.

Palailen asiaan...

HYVÄÄ JOULUNODOTUKSEN AIKAA!

nää ne on niin hauskoja, niin ja kiitos kun seuraat blogini tilannetta niin tarkkaan

voi luoja varjele kirjoitti 07.11.2011 - 19:56

minä kun jo luulin että itsekritiikki olisi jo lopettanut tään

Keskeneräisiä neuleita on jonkun verran, siis päättelemättä. Päättelykeijuhan on päätellyt etttei täällä enää häntä tarvita. Ja voi kuinka väärässä keiju onkaan.

Helmikorukurssille tein malliksi lariateja ja kellon, muutakin, mutta eihän niistä kuvia ole.

Ja koulussa tein hopeasormuksen, ekan ikinä. Pyöreys on lähes täydellinen mutta hiomapaperia olis voinnut käyttää enemmän, reunoissa ja kiillossa on sanomista. Mutta tyytyväinen olen, onhan tämä eka.

Oikealle emaliuunille pääsyä odotellessa kokeilin kotiuuniemalointia. On tosi vaikea laittaa sopivan paksuista emalikerrosta. Toinen ongelma on uunin lämpötila. Hankintalistalle tulikin digitaalinen lämpömittari, kotiuunin säädöt kun eivät niin tarkkoja ole, ainakaan meidän taivaanikusen vanhassa uunissa. Mutta nyt on kokeiltu, ja kokeilut jatkuvat.

Itselleni yllätyksenä tuli kuinka vaikeaa oli makeanvedenhelmien käyttö muuten kuin solmien. Aivan kuin se loukkaisi helmiä, laittaa nyt vaijeriin kun pitäisi solmia silkkiin. Pääsin yli, ja käytin niitä jopa avaimenperäksi.

Tämmöisestä kasasta lähdettiin liikkeelle.

Näistä mattahelmistä ja kuparisista helmistä (ja muista kupariosista) ja linturiipuksesta tehdystä korusta tuli oma uusi suosikkikoruni. Nämä mattapintaiset helmiäislasihelmet on aivan ihania, koko nauha oli täydellinen ei yhtään hukkahelmeä. Muiden koruja voit ihailla Helmee?-blogissa.

Puuhelmiä oli ihan pakko käyttää muutamaan uuteen huivikoruun ja memorywireen tehtyyn rannekoruun. Makeanvedenhelmet saivat seurakseen perhosia ja linkkejä.

Syksyn punaista lasihelmeä, hyvin passaa kuparin kaverina. Kupariset kolikkolätkät on tyylikkään näköisiä.

Korviksia korujen pariksi

Lopuista helmistä tein rannekorun ja avaimenperän, jonka saa roikkumaan vaikka naulaan. Tämän avaimenperän sijaintipaikka on lääkekaappimmme ovessa. Siinä on tuollainen vanha ihana avain.

Tämäkään eri ole taidevalokuva, vaan leikkimistä tietokoneohjelmalla ;).

Korukoplan haastekorussa käytin upeaa sinistä akaattia, millefioria ja fasettihiottua lasia. Osat hopeoitua korumetallia.

PS Ekassa kuvassa on kuvattuna lämpöpatteri ylhäältäpäin.