Kurssikaverin kanssa haluttiin violettia lasitetta. Sitä ei ollut. Näppärinä naisina sitten teimme oman sekoituksen. Sinistä ja punaista, siitähän sitä violettia tulee. Tai niin luulimme...
Sitä kun olisi ajatellut tarkemmin ennen kuin toimi mutta joo, jälkiviisaana laitan ylös. Jos haluaa violettia niin ei kannata käyttää keskisinistä jossa on vahva vihreä sävy. Eikä kyllä unikonpunaistakaan, joka oikeasti on vahvan oranssinkeltainen.
Joskus lasitus taas tulee uunista ulos juuri sellaisena kuin sen on mielikuvissaan nähnyt, tosin melko vahingossa. Tää on sit taas sitä "taidetta", kokeilevaa sellaista.
Toisella kerralla sain kissojen hännätkin pysymään ihan ehjänä. Vähän alkoi tarkkaavaisuus herpaantua mitä tulee lasittamisen tasaisuuteen. Mutta onhan ainakin eläväinen pinta .
On tullu noita leimasimiakin hamstrattua ja en juurikaan osaa niitä kortinteossa käyttää. Käytänpä sitten keramiikassa.
Ja vähän kokonaisempana. Tulipahan tehtyä kun en mitään muutakaan keksinyt savenjämille. Minussa asuu luolaihminen ja leimasimien väärinkäyttäjä.
Kommentit