Jos sai torstaina sny-paketti kehräämään niin perjantaina vasta superyllätys tulikin, kotiovelle asti hyvin tutun tyttären saattamana. Hölmistyneenä siinä ovella olin enkä tajunut kyllä yhtikäs mitään. Ensimmäinen ajatus oli, että olen voittanut jossain herkkukoriarvonnassa päävoiton. Siinäkin vaiheessa kun luin korttia ei mennyt ihan jakeluun. Ja voi pyhä jysäys, aarrevaihdon ystäväni oli tosielämänkin ystävä. Villavaarasta Esikolta sain semmosen aarrevaihdon, ettei oikeastaan löydy edes sanoja kiittää.
Kori sisälsi herkkuja koko sakille, juoma tosin vain äidille :). Keskellä kuvaa on aarrevaihdon yllätysmomentti. Olihan se kääritty lahjapaperiin ja ilmeisesti oli tarkoitus avata vasta jouluna, mutta leikisti minä unohdin, että piti malttaa. Roikkuva itämaishenkinen tuikkulyhty. Sehän on siis valmistettukin juuri meidän kotia ajatellen.
Ja sitten ne parhaat palat. Oikeasti, ei sanoja, täydellistä. Kiitos.
Aivan passelit käsiini, peukkukin on just eikä melkein. Yleensä nimittäin lapasten peukut on aivan liian isoja minun kätösiini.
Kommentit