Joskus sitä miettii, kuinka paljon oikein mahtuu surua yhden ihmisen elämään. Olen tämän aamun hoilottanut otsikossa mainittua laulua muistamatta kuin kaksi riviä. Kuunneltuna tämä laulu kirvoittaa kyyneleen silmäkulmaan vaikken itseäni kovin herkkänä itkulle pidäkään. Akilleen kantapääni itkun suhteen tosin on lapsi. Jos näen tai kuulen lapsiin kohdistuvasta vääryydestä, surusta tai onnettomuudesta. En tiedä, ovatko kyyneleeni vihan, surun vai voimattomuuden itkua. Miten voin auttaa lasta surussa, kun hän on menettänyt kaiken, ihmisarvonsakin, vaikka sodan runtelemassa maassa tai pedofiilin uhrina. Miten autan, kun omanikin vielä tarvitsevat minua. Tuska voimattomuudesta on joskus liikaa, mutta sanotaanhan; jos autat yhtäkin on elämäsi ollut elämisen arvoinen.
Kortteja elämän eri tilanteisiin, on hautajaiset ja häät.
Ja käspaikkakortteja elämän eri tilanteisiin
Kortteja elämän eri tilanteisiin, on hautajaiset ja häät.
Ja käspaikkakortteja elämän eri tilanteisiin
Kommentit